yksityiskohta kuvataiteilija Antti-Ville Reinikaisen teoksesta

kuvataiteilija Antti-Ville Reinikainen 

12.4. - 4.6.2021

kuvataiteilija Antti-Ville Reinikainen

ELPYJÄ

Availimme galleriassa pieniä pakkauksia, joista paljastui heleitä, pieniä maalauksia, ja pieniä värillisiä veistoksia. Olimme innoissamme ja ihmeissämme. Tässä tuntui olevan jotain uutta: keveyttä, kevättä.

 Viime kesänä suurista veistoksistaan tunnettu Antti-Ville Reinikainen (s. 1980) sairastui puutiaisaivokuumeeseen. Toipuminen oli hidasta. Kädet tärisivät. Suuriin teoksiin ei riittänyt voimia. Pieniin akvarelleihin pystyi jotenkuten keskittymään. Siitä se lähti.

 Näissäkin pienissä lintusissa, pienissä abstraktioissa, on vankka rakenne. Niistä löytyy kerroksellisuutta, ja käsityön jälki on tarkkaa. Isojen, esittävien veistosten tapaan ne ovat huolella tehtyjä.

Mutta niistä tuntuu löytyvän myös uudenlaista iloa. On siirrytty todellisuuden jäljentämisestä, kaakeliuunien, tiskialtaiden, työkoneiden ja niiden osien kuvaamisesta, vapaammille vesille.

 Tarkkakin todellisuutta esittävä veistos on aina fiktiota ja se mitä jäljentää, on valinta. Luodaan kokonaisuutta, ajatuksen kulkua.

Nyt pienet työt ovat avoimen… no, avoimia. Ne ovat väriä, rakennetta, kuvaa, ääntäkin, tekisi mieleni sanoa. Liikettä. Liike jatkuu vaivattomasti teoksesta toiseen, ja yllättävän hyvin myös vanhempiin teoksiin, veistoksiin.

Heleät maalaukset ikään kuin valaisevat hillittyjä veistoksia, avaavat ne ainakin minulle uuteen suuntaan. Paljastavat veistosten sisäisen maalauksen.

 Reinikainen opiskeli maalausta. Isot veistokset vain veivät mukanaan. Kaikkea ei ehdi, eikä mahdu tekemään yhdellä työhuoneella, ja yhden ihmisen ajalla. On ilahduttavaa, että toipilasaika tuotti tällaisen sivupolun, paluun, tai uuden avauksen työskentelyyn.

Ministudiossa kuvataiteilija Enni Vekkelin teoksia.

 

Pauliina Turakka Purhonen

kuraattori, kuvataiteilija