Yksityiskohta kuvataiteilija Ninni Luhtasaaren teosesta.

Ninni Luhtasaari toukokuu 2019

Kuvataiteilija Ninni Luhtasaari

Kuvataiteilija Ninni Luhtasaarella (s. 1987) oli vuonna 2017 näyttely Galleria Huudossa. Työhuoneeni sijaitsi viereisessä tilassa, ja keraamiset lirisevät suihkulähteet pissattivat minua pitkin päivää. "Pitkään valuneet" oli tehokas näyttely, monella tapaa.

Olen opiskellut keramiikkaa Kuopion Käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, ja imenyt itseeni suomalaisen modernistisen koulun konventioita: On tärkeää, että astian tai esineen muoto pysyy selkeänä ja jäntevänä, kurottaa keveästi ylöspäin, eikä missään tapauksessa alistu saven luonnolliselle taipumukselle lässähtää. Luhtasaaren veistokset ärsyttivät, ne olivat savea savisimmillaan. Juuri sellaisia, joille opiskeluaikoina naureskelimme. Pikkuhiljaa niihin kuitenkin tottui. Niiden rajattomuus ja maailmaan valuminen alkoi kiehtoa.

Vesi. Valuminen. Sille piti löytää sopiva astia. Luhtasaaren ensimmäinen suihkulähde "Värisuihkulähde" vuodelta 2013 oli osa hänen lopputyötään Tampereen taiteen- ja viestinnän oppilaitoksessa. Se rakentui muun muassa kipsistä, vanerista ja akryylimassasta. On onnekasta, että Luhtasaari sittemmin löysi saven- tai päinvastoin. Kontrolloimaton olotila, jossa nenä valuu, silmät valuvat, rinnat vuotavat ja että pissa tulee housuun - on lähellä sitä mitä savi on. Taipuisaa, joka suuntaan notkeaa, vetelimmillään vellimäistä. Keramiikkaa Luhtasaari on opiskellut itse netistä ja kirjoista. Tuntuukin että veistosten olemus nojaa ennen kaikkea saveen, sen omimpaan olomuotoon. Ne ovat pehmeitä, vasta muovautumassa. 

Kirjailtujen kuvien hahmot ovat selkeästi näiden savisten sukulaisia. Vaikka langalla on helppo erotella värit toisistaan, myös pienten tekstiilitöiden oliot hakevat hahmoaan siinä tilassa joihin ne sijoittuvat. Ne venyvät ja paukkuvat, kasvattavat raajojaan, kasvavat kiinni toisiinsa ja uppoavat taustan kuvioihin tai paljettipaljouteen.

Luhtasaari haluaa kuvata kehollisuutta ja haavoittuvuutta. Hänen kuviensa maailmasta tuntuu löytyvän selkeä viesti: emme ole irrallisia, emme lopullista hahmoa omaavia, vaan lakkaamatta toisiimme ja maailman ilmiöihin sotkeutuvia ja jatkuvassa muutostilassa. Me vuodamme maailmaan ja maailma tunkeutuu meihin. 

Näyttelyn yhteydessä ministudiossa on kuvataiteilija Verna Tervaharjun teoksia.

kuraattori Pauliina Turakka Purhonen