MN II.jpg

Jonna Salonen toukokuu 2017

kuvanveistäjä Jonna Salonen

Taidegraafikoksi valmistunut mutta sittemmin omalaatuisena kuvanveistäjänä tunnettu Jonna Salonen (s. 1982) horjuttaa taiteen totunnaisia kategorioita kiinnostavalla tavalla.
Yksi luokitella taiteilijoita on jako havaintoon perustuvaan tekemiseen ja sellaiseen tekemiseen, joka tapahtuu enemmän oman pään sisällä, usein pelkässä mielikuvituksessa ja toteutuu työhuoneen seinien sisällä. 1800-luvun ulkoilmamaalauksen ja impressionistien jälkeen meille on kehittynyt voimakas mielikuva siitä, mistä on kyse: ohikiitävän havainnon, valojen ja varjojen tuottamien muutosten haasteista silmälle.

Hänen teoksissaan on myös poliittinenkin ulottuvuutensa: huoli luonnon tilasta. Ekologinen ajattelu on siirtynyt myös materiaaleihin ja tekniikoihin. Salonen löytää käyttämänsä puunpalaset luonnosta, puita kaatamatta, ja vuolee sekä kaivertaa niitä puukolla ja taltalla. Taiteen hiilijalanjälki on näin varsin pieni.

Salosen veistokset ovat hyvin pieniä. Pienempiä veistoksia on vaikea enää edes kuvitella. Ne eivät ole kuitenkaan sitä ’miniatyyritaidetta’, johon olemme tottuneet. Miniatyyritaide on usein itsetarkoituksellista erikoisuudentavoittelua, mutta Salosen voisi sanoa tavoittelevan tavallisuutta.