Banneri.jpg

Anne Meskanen-Barman toukokuu 2015

kuvanveistäjä Anne Meskanen-Barman

Kuvanveistäjä Anne Meskanen-Barmanin (s. 1966) luovan työn juuret ovat osittain teatterissa. Jo lapsuudesta alkanut harrastus vei hänet nuorisoteatteriin ja Valkeakosken kaupunginteatteriin, ja hakipa hän Tampereelle ja Lahteen opiskelemaan teatteria ennen kuin päätyi kuvataiteilijan uralle. Hän on itsekin todennut vuosi sitten: ”Teatteri on ollut tässä tärkeä, työni ovat usein lavastuksenomaisia, näyttämöllisiä… kyllä se tulee sieltä.” Teatterista poikkeavaa on tietenkin tapa, jolla hän installoi veistoksiaan. Ei ole näyttämön, rampin ja katsomon rajalinjoja. Useinhan taiteilijoita kehutaan siitä, että he ”ottavat tilan hyvin haltuun” – Koskinen-Barman tekee epäilemättä senkin mutta myös vähän enemmän: hänen veistoksensa tulevat tilaan tai lähtevät sieltä: emme tiedä, missä näyttämö on, ja katsojan mielikuvitus ei pysähdy rakenteellisiin esteisiin, seiniin, nurkkiin tai kattoon.

Hän on muutenkin rajoja kaihtava taiteilija. Yksi hänen metodeistaan on elollisen ja elottoman risteyttäminen – ja nyttemmin myös erilajisten elollisten lajien risteyttäminen, siksi hänen toisinaan varsin absurdi ja surreaalinen kuvamaailmansa saattaa joissain katsojissa herättää jopa torjuntaa: eihän näin ole oikeasti, ei näin saa olla. Olemme siis jo alitajunnan alueella tai siinä logiikassa, jota unen tai unen ja valveen rajatila tuottaa. Juuri tällaisia jakolinjoja Meskanen tuottaa töidensä herättämillä kaksoismerkityksillä, jotka haarukoivat elämän suuria kysymyksiä dialektisten vastaparien kautta: huumori–kauhu, syntymä–kuolema, ruma–kaunis, tosi–epätosi…
Toisaalta hän on myös selkeästi humoristi. Koska hänen työnsä koostuvat useimmiten hybrideistä, muodonmuutoksista ja rajatiloista, ne lähestyvät samalla myös huumorin ydintä. Huumori syntyy havaitessamme toisiinsa sopimattomia elementtejä, kun erilaisten ideoiden välille syntyy yllättävä ja odottamaton yhteys.