banneri.jpg

Petri Hytönen toukokuu 2009

taidemaalari Petri Hytönen

Taidemaalari Petri Hytönen (s. 1963) on jo aikoja sitten ansainnut paikkansa akvarellitaiteen parnassolla, mutta se ei taida häntä itseään kiinnostaa. ”Taide on mahdottoman elitististä pienen piirin puuhastelua, sitä pitäisi popularisoida paljon”, hän toteaa.

Jos joku maalaamisen tekniikka tuottaa ihmisissä välittömästi yhteneväisiä stereotypioita, on se epäilemättä juuri vesiväreillä työskentely. Rannan kaislojen rytminen liike, valon leikki ruusun terälehdillä, joita maalari yrittää tavoittaa nopeasti kuin sitä ratkaisevaa hetkeä metsästävä valokuvaaja. Harvoin akvarellistin mielletään yhdistävän ajan kulkua ja hetkeä, kertovan kerroksellista tarinaa, kommentoivan maailman menoa tai sitä, miten kuva maailmasta rakentuu tai yrittävän nivoa yhteen arkitodellisuuden ja fantasian. Mutta juuri näin Hytönen toimii.

Vaikka akvarelli mielletään, usein erityisesti välineen ehdoilla toimivaksi tavaksi tehdä taidetta, Hytönen ei materiaaliestetiikasta paljon perusta. Mestarit ovat jo mestaruutensa näyttäneet ja lajin rajat koetelleet, joten Hytönen voi keskittyä kuvan tekemiseen.
Hytösen muusat löytyivät kotipiiristä: kolmilapsisen perheen elämässä on ollut usein tarpeeksi ihmeteltävää, mutta viime aikoina Hytönen on yrittänyt seurata maailmaa enemmän ulkopuolisena ja on ”keskittynyt Suomi-ilmiöön”. Tosin Hytönen, joka valokuvaa pienellä digikamerallaan koko ajan muistiinpanomaisesti, esittelee tuoreempien muistiinpanojen joukosta myös pientä lapsenlastaan ja on selvästi jo vähän miettinyt uusia lähipiirejäkin…