banneri

Juha Sääski tammikuu 2007

taidemaalari Juha Sääski

Taidemaalari Juha Sääski (s.1952) uran kulkua voi myös hahmotella täysin uskottavasti jo lapsuudesta alkaen – myöskin pienen ihmeen kautta. Sääski muistelee lapsuuttaan, jolloin hän seurasi valokuvausta harrastanutta isäänsä kuvausmatkoille Helsingin siltojen alle puliukkojen pariin ja satamatyöläisten arkeen. Ihme oli tietenkin se, kun pimiöksi muutetussa hellahuoneessa paperille syntyi kuva, jota pikkupoika alkoi jäljitellä piirtäen. ”Piirsin ensimmäisen puliukkopiirustukseni kolmivuotiaaana”, muistelee Sääski.

Neroudesta ei kaiketikaan tarvitse nykyään puhua, mutta yhteiskunnallisesti kriittisen taiteilijan alku asettuu Sääsken tapauksessa luontevasti lapsuuden tapahtumiin.
Sääski on siitä harvinainen taiteilija, että hän puhuu estottomasti tärkeistä vaikuttajista ja esikuvista. Yksi tällainen on Savonlinnan taidelukion taideaineiden opettaja Ensio Onnukka, jolla on ollut Sääsken uraan varsin merkittävä vaikutus. Ja kun kyse on yhteiskunnallisesti valppaasta taiteilijasta, on taiteen sisällön lisäksi merkittävää myös opetus siitä, mitä on olla taiteilija tässä yhteiskunnassa. Onnukan neuvojen myötä illuusiot karisivat jo varhain, ja Sääski onkin suhtautunut toimiinsa sekä kriittisesti että roimalla arkirealistisella latauksella.

Sääsken uraan mahtuu niin konstruktivismia, abstraktia ilmaisua kuin figuratiivista yhteiskuntaa kommentoivaa kuvantekoa, ”sosiaalista realismia”, kuten hän itse ilmaisee erotukseksi ”sosialistisesta realismista”. Kuvantekoarsenaaliin on mahtunut myös valokuva jo 1980-luvulta alkaen – liekö sekin kaikuja lapsuuden visuaalisesta maailmasta.