banneri-12

Essi Kuokkanen syyskuu 2019

Taidemaalari Essi Kuokkanen

Kohtasin Essi Kuokkasen (s.1991) työt vuosi sitten Kuvan kevään näyttelyssä. Hörähdin. Liikutuin. Vatsassa muljahti. Tunnistin jotakin, tunteen tai ajatuskulun pätkän, joka juuri oli käväissyt mielen reunamilla. Ja siinä se oli.

Kuokkasen työt ovat näynomaisia. Niissä isot ja monimutkaiset asiat, mielen ja tunteiden kommellukset ja törmäily ympäröivään maailmaan, kiteytyvät kirkkaiksi kuviksi. Se on riemukasta kuin oikein hyvin kutiavaan kohtaan osunut raapaisu. Ei tiennyt, että sellaiselle osumalle olisi tarvetta, mutta kun maalaus on olemassa, se on aina ollut, ja välttämätön.

Kuokkanen on ilmiselvä näkijä. Näyt eivät ole irrallisia ilmestyksiä, jotka leijailevat korkeuksissa vaan syvästi ankkuroituneita yksilölliseen kokemukseen. Kokemukset sijaitsevat kehossamme ja kielessämme. Keho on omamme, mutta kielen läpitunkema. Kieli sijaitsee paitsi maailmassa, myös lihaksissamme joilla puhe tuotetaan, ja joiden kokemuksia se luotaa. Kieli muokkaa lihaamme, ja kokemuksemme kieltä.

Essi itse kirjoittaa näin: "Kiinnostuksenkohteenani on erityisesti se, kuinka maalaus voi välittää jonkin erityislaatuisen ja yksilöllisen kokemuksen olemassaolosta ja kaiken meitä ympäröivän ihmeellisestä ja valtavasta elollisuudesta. Minua kiinnostavat halut, aistimukset ja kuvitelmat, ei niinkään tieto. Liikun ehkä-tietämisen alueella, josta voi olla välillä hankala sanoa mitään konkreettista, koska jo sitä sanoessaan saattaa huomata kaiken liikahtaneen. Tunnustelen tietäni eteenpäin. Pitänee siis ottaa huomioon, että saatan olla aivan kaikesta väärässä yhtä hyvin kuin oikeassakin."

Ihmisen kokemus todellisuudesta harvoin kestää lähempää tarkastelua purkautumatta. Olemme yksilöitä, mutta kielen kautta niin lujasti sidoksissa maailmaan, että sisällämme tietämättämme (tai tiedostaen) myös sekalaista sattumaa, joka järjellisesti katsoen on kokemuspiirimme ulkopuolella. Kun kohdistamme katseemme johonkin, se liikahtaa. Perusta järkkyy, mutta samalla aukeaa näkymiä moneen suuntaan.

Ehkä-tietäminen on luonteeltaan ambivalenttia. Se ei ole selkeästi sitä tai tätä. Mutta Kuokkasen kuvat ovat niin tarkkoja, yksittäisen maalauksen taustalla oleva oivallus niin täsmällinen, että se pystyy välittämään tämän liikahduksen. Se sekä manifestoi itsensä, että purkaa totuutensa yhdessä hengenvedossa.

Ministudiossa kuvataiteilija Fredrik Lindbergin pienoisveistoksia.

kuraattori, Pauliina Turakka Purhonen