kirppulampi1 .jpg

Sanni Seppo marraskuu 2017

valokuvataiteilija Sanni Seppo

Suomalainen valokuvataide tällä vuosituhannella noussut marginaaliasemasta kuvataiteen keskiöön. Prosessi on vaikuttanut teosten sisältöihin monin tavoin – muun muassa kyseenalaistaessaan valokuvan totuusarvoa.

Valokuvan taiteen ja dokumentaarisuuden välinen harmaa alue onkin noussut tavallaan uuden määrittelyn kohteeksi. Tässä yhtä avainroolia on näytellyt valokuvataiteilija Sanni Seppo (s. 1960). Häntä voi hyvällä syyllä pitää sillanrakentajana totuudellisuuden, poliittisuuden ja runollisuuden

Seppo on ollut mukana määrittämässä sitä tapaa, jolla valokuvan mekaanisen monistettavuuden mahdollistama demokraattinen taiteen jakelu on toteutettavissa. Esimerkiksi valokuvakirja on väline, joka on suotta kärsinyt ainakin jonkinasteisesta alennustilasta. Seppo on yhdessä kollegansa Ritva Kovalaisen kanssa antanut uskoa tämänkin lajin uuteen tulemiseen. Heidän metsään ja puihin keskittynyt yhteistuotantonsa on vailla vertaa: Puiden kansa (1997) ja Metsänhoidollisia toimenpiteitä (2009) tulevat jäämään taidehistoriaan – ja muuhunkin historiaan – suomalaisen metsäsuhteen kartoittamisessa, niin hyvässä kuin pahassakin. Myytit ja runo kohtaavat raadollisen arjen.
Sanni Sepon voima on hänen monipuolisessa osaamisessaan. Hän on poliittisesti taitava ja ymmärtää yhteiskunnan rakenteet tuodessaan esiin usein hieman valheellisestikin rakentuneen luontosuhteemme kipupisteitä. Ihmisistä kiinnostuneena hän on psykologisesti taitava, osaa voittaa kuvattavien luottamuksen ja kykenee välittämään heidän kauttaan katsojille elämän iloja ja suruja. Hän osaa löytää ne keskeiset asiat, jotka saavat ihmiset rakastamaan luontoa ja toisiaan.