banneri.jpg

Tapio Junno    marraskuu 2012

kuvanveistäjä Tapio Junno

Kuvanveistäjä Tapio Junno (1940–2006) oli yksi niistä keskeisimmistä veistäjistämme, jotka 1960-luvulla uudistivat kuvanveiston jähmettynyttä perinnettä. Kansallisten monumenttien ja pönäköiden poliitikoiden sijaan Junno oli kiinnostunut jokamiehen arjesta – ihmisenä olemisen eksistentiaaliset ulottuvuudet saivat hänen kauttaan aivan uudenlaisen tulkin.
Junnon tematiikka on usein viiltävää ja suoraan vaikeimpien asioiden ytimeen osuvaa. Ainakin siinä mielessä hän on realisti. Hänen veistoksensa ovat totta. Ne eivät myöskään tunnu muuttuvan pelkästään taidehistoriallisiksi vaan ovat totta edelleenkin – jopa ehkä enenevässä määrin. Hänen veistoksensa ovat totta sekä henkilökohtaisella tasolla että yleisellä tasolla.

Monet Junnon veistokset perustuvat uniin ja niiden kautta syntyneisiin runoihin sekä piirustuksiin – monen kuvanveistäjän tavoin Junnokin oli ahkera ja armoitettu piirtäjä, mitä Ortonin näyttelykin hienosti tuo esiin.

Junnon kuvaama maailma outoine ja ennustamattomine tapahtumineen on ehkä ahdistava, mutta niiden luoma tunnelma ei kuitenkaan ole lohduton. Tätä problematiikkaa selventää ehkä taiteilijakollegan ja ystävän Jorma Hautalan kommentti: ”Tapio Junnon pronsseissa ihmistä ympäröivä maailma on alati uhkaava. Viiltävästä traagisuudestaan huolimatta teosten taiteellinen kvaliteetti kääntää näkökulman positiiviseksi.”
Otso Kantokorpi on todennut näyttelyn yhteydessä julkaistussa Junnon tuotantoa kartoittavassa kirjassa: ”Täytyy olla niin, että taitava veistäjä kykenee muovaamaan veistokseen plastisten omaisuuksien lisäksi sisään myös lempeyden ja rakkauden. Sen joka Junnosta henki myös ihmisenä.”

Tapio Junno oli sekä taitava ammattilainen, kuvanveistäjänä armoton käsityöläinen, että myös suuri humanisti.