BANNERI

Sofia Wilkman lokakuu 2007

taidemaalari Sofia Wilkaman

Sofia Wilkmanin (s.1956) maalauksen huolellisen virheettömän musta väripinnan päällä on raju maalilla kietaistu viiva. Harkinta ja liike kohtaavat. Wilkman sanoo maalaustyöskentelynsä olleen aina spontaania siinä mielessä, että se minkä tekee, sitä ei voi enää muuttaa. Mutta sellainen spontaanisuus vaatii huolellista valmistelutyötä: ”Se on lopultakin aika kurinalaista, onnistuminen on pitkälle keskittymisestä kiinni.” Wilkman sanoo kyllä olevansa taiteessaan jonkinlainen ekspressionisti, tietyn tunnetilan välittäjä, vaikka suhtautuukin henkilökohtaisen tunteen ja ilmaisun osoittelevaan näyttämiseen kriittisesti. Itse hän haluaa työtä tekevänä taiteilijana rakentaa teoksiaan pikemminkin älyn kautta, olla täysin tietoinen kuvansa kaikista elementeistä.

Wilkman haluaa teostensa olevan ”eräänlaista tiivistyneisyyttä”. Hän karsii, kunnes asiat ovat pelkistettyjä. Vasta silloin maalauksessa voi sijaita tunne, joka ei ole henkilökohtainen erityistapaus.
Wilkman ei siis mielellään esitä suoraan henkilökohtaista maalauksessaan. Myös tätä piirrettään hän osaa pohtia analyyttisesti: ”Sellainen voi tietysti olla tietynlaista ujoutta, tarvetta suojella itseään. Mutta toisaalta on myös totta, että älyllisemmän lähestymisen kautta voi saada aikaan sellaista neutraliteettia, jonka kautta maalauksen aiheuttama tunne voisi olla laajemmin koettavissa.”

Neutraliteettia ei tosin ole aina aiheuttanut esimerkiksi Wilkmanin usein käyttämä musta väri. ”Värikään ei ole minulle ollut, ehkä osittain taidekoulutuksenkin perintönä, itseilmaisen väline niin erityisesti. Käytännössä minun töissäni on usein yksi väri, joka on vuoropuhelussa mustan pinnan kanssa. Haluan tuoda esiin valoa ja ei-valoa ja sitä kautta tiloja.”