Yksityiskohta Pekka Nevalaisen teoksesta.

Pekka Nevalainen huhtikuu 2016

kuvataiteilija Pekka Nevalainen

Kuvataiteilija Pekka Nevalainen (s.1951) on kokenut ja kaiken nähnyt konkari, joka on ollut suomalaisen taidemaailman etujoukoissa, avantagardessa, monella rintamalla – muun muassa legendaarisissa ryhmissä Record Singers ja Ö-ryhmä – joten onkin melko häkellyttävää, että juuri hänen uusimmat teoksensa tuntuvat asettuvan luontevasti metamodernismin sateenvarjon alle.
Nevalainen on avoimen nostalginen suhteessaan moderniin – hän huomauttaakin viettäneensä lapsuutensa Tapiolassa, suomalaisen modernismin Mekassa. Hän tuo esiin myös tietynlaisen tyylillisen valumisteorian. Valumisteoriassa kyse on siitä, että mitä enemmän rikkaiden omaisuus karttuu, sen enemmän siitä valuu yli myös köyhempien nautittavaksi. Näinhän on käynyt coolille pohjoismaiselle modernismille, joka sosiaalisena pääomana on keskiluokkaistunut vaikuttaen miltei kaikkeen arkiseen elämäämme: Aalto-maljakoiden trivialisoitumisena, suosittuina kangaskuoseina ja vaikkapa Askon huonekaluina.
Huonekalut päätyvät lopulta siirtolavalle, ja silloin iskee Nevalainen, joka palauttaa jätteen taideteoksena jälleen ravintoketjun huipulle: gallerian seinälle modernistiseksi maalaukseksi muunneltuna. Pienenä piikkinä mukana saattaa olla ripaus ornamenttia, jota moderni ei tahtonut sietää. Taustalla voi aistia myös ekologiaa sekä työn vaivattomuutta: jätteeksi muuttuneen huonekalutason valmis muoto antaa omat kiinnostavat reunaehtonsa maalaukselle. Sattuma ja luovuus käyvät vuoropuhelua.     
Nevalaisen työssä on toki mukana aimo annos ironiaa: 90 % hänen omien sanojensa mukaan. Mutta hän lisää välittömästi, että mukana on myös 90 % vakavuutta.