banneri.jpg

Tuukka Tammisaari helmikuu 2010

taidemaalari Tuukka Tammmisaari

Galleria Ortonin helmikuun taiteilija Tuukka Tammisaari (s. 1984) on taiteilijana vielä nuori – itse asiassa hän pitää vasta toista yksityisnäyttelyään. Silti hänen työskentelystään voi jo aistia täysverisen maalarin. Tammisaaren teoksista voi myös jo lukea useammanlaista tapaa tehdä. Pohjustettu maalauskangas vaatii omanlaisensa, hitaamman ja harkitsevamman tekniikan, kun taas paperille tehdyt työt näyttävät syntyvän nopeana intensiivisenä ryöppynä, jossa taiteilija sallii itselleen epäilemättä myös enemmän tunnelatausta.

Tammisaari kuvaa ihmistä, mutta ei ketään tiettyä ihmistä – havainnosta hän ei siis maalaa. Hänen paperille akryylimaalilla ja hiilellä tehty sarjansa Matkustajat (2009–10) sisältää lukuisia muotokuvamaisia teoksia ihmisiä, joita voimme kuvitella vaikkapa kolmosen ratikkaan. Mieleen saattaa äkkipäätä tulla vanhenevan Helene Schjerfbeckin angstinen omakuvasarja, mutta siinä missä Schjerfbeckin kuvissa se kuviteltavissa oleva ruumis on taiteilijan oma kuihtuva ruumis, voi Tammisaaren kuvissa nähdä pikemminkin rapistuvan yhteiskuntaruumiin. Ainakin silloin, kun teoksissa on vähänkin enemmän ”mörkökerrointa” – Tammisaaren oma, ehkä itseironinen ilmaisu. Siinä mielessä voisi yllättäen kuvitella, että teokset ovatkin muotokuvia. Ne eivät yritä kuvata ihmisen persoonallisuutta, mutta ne tarttuvat siihen, mitä muotokuvissa on myös ollut tapana kuvata: yhteiskunnalliseen asemaan. Tässä tapauksessa kyse on vain ihmisrodun ja inhimillisten tunteiden yhteiskunnallisesta asemasta – ei toimitus- tai puheenjohtajista.

Ekspressionistiksi Tammisaarta voisi kai nimittää, mutta kun taidehistoriassamme on takanamme jo neoekspressionismikin, alkavat tällaiset luokitukset hiljalleen imeytyä käytettyjen merkitysten mustaan aukkoon.