banneri

Marjatta Palasto helmikuu 2007

kuvanveistäjä Marjatta Palasto

Muovaamisen sijaan kuvanveistäjä Marjatta Palasto (s. 1943) rakentaa. Näin hänen työssään voi nähdä myös konstruktiivisen elementin, mutta konstruktivistiksi häntä tuskin kannattaa luokitella.

Palastolle materiaalissa on tärkeää se, miten se muuntuu, toisinaan joksikin ihan muuksi. Materiaali kantaa myös mukanaan konkreettisia ominaisuuksia, jotka voivat muuntua abstrakteiksi. ”Eikö juuri kumin avulla voi käsitellä sellaisia käsitteitä kuin pehmeys ja taipuisuus?”, hän kysyy. Silloin on jo tapahtunut transformaatio: vanha auton tai polkupyörän rengas on muuttunut ilmifunktionsa sijaan viemään katsojan ajatuksen abstraktien ilmiöiden maailmaan.

Palasto tunnistaa töissään kauneuden mutta kieltää sitä varsinaisesti etsivänsä. Vaikka hänet voisikin luokitella jonkinlaiseksi materiaaliesteetikoksi, ei hän kuitenkaan lumoudu materiaalin kauneudesta sinänsä. Ja kuitenkin hän heti toteaa, että ”näkeminen on tärkein työkalu”. Tottunut ja valpas silmä hakee muotoja ja materiaaleja yhtä lailla luonnosta kuin jätelavaltakin.

Tiedän, että Palasto on ollut shakin Suomen mestari kahteenkin kertaan. Sekään ei voi olla vaikuttamatta tapaan, jolla hänen teoksiaan katson. Kuvataiteessa ja shakissa on myös yhteistä terminologiaa. Shakissa sommitelma on suunnitellusti eri nappuloilla tehty useamman peräkkäisen siirron sarja, joka johtaa edullisempaan asemaan. Sommitelmaan voi kuulua erilaisia taktisia kuvioita kuten paljastuksia, haarukoita, uhrauksia ja kiinnityksiä. Eikä teoksiaan rakentava taiteilija toimi shakinpelaajan tavoin? Eiköhän Palastokin joudu esimerkiksi ristikkopohjaa rakentaessaan uhraamaan jonkun nappulan hävitäkseen materiaalissa mutta saavuttaakseen edullisemman aseman, jonka hän meille näyttää?